Kotidobler -turhake vai hyödyke?

Erinäisiltä vauvapalstoilta olen lueskellut kotidoblerin käytöstä. Toiset vannovat kapistuksen nimeen ja pitävät sitä parhaana keksintönä ikinä. Onhan se nyt vaikka kuinka suloista kuunnella oman vauvan sydänääniä vaikka joka ikinen ilta. Itse kuulun kuitenkin vastapuolen pelaajiin. En pitänyt laitteesta ja se toi minelle vain turhaa huolta ja stressiä. Myöskin epäilen laitteen terveellisyyttä jatkuvassa käytössä, vaikka tuskin näitä sitten myytäisiin, jos olisivat kamalan vaarallisia? Toisaalta myydäänhän puhelimiakin.

Alkuraskauden huumassa menin ostamaan kotidoblerin. Ehkä tein sen keskenmenopelkojen takia, tai sitten muuten vaan hormoonihuuruissa, en muista. Kokeilin tätä kerran. Tietenkin liian aikaisin, eli joskus viikolla 10, milloin ei alkion sydänääniä todellakaan kuulunut. Eikä näin tietenkään luvattukaan, että kuuluisi, kuin vasta viikoilla 14-16. Toisen kerran kokeilin joskus viikon 14 jälkeen, ei silloinkaan mitään. Kyllä isimies taas päätään pyöritteli, kun vempaimen näki. Totesin siinä sitten itsekin olleeni ehkä turhan innokas, enkä ehkä haluakkaan omistaa tällaista vehjettä. Sitten luin vielä ystävästäni googlesta tarinan, jossa äiti oli vain kuunnellut kotidoblerilla vauvan sydänääniä, eikä ollut hakeutunut hoitoon, vaikka epäilikin, että kaikki ei ollut hyvin. Mutta koska sydänäänet olivat kuuluneet, ei hän päättänyt huolestua. Ei ennen kuin oli jo liian myöhäistä ja vauva oli kuollut kohtuun. Google, stressaajan pahin vihollinen nr1, miksei sitä koskaan tajua, että tieto lisää tuskaa!

Tämän kauhutarinan jälkeen möin laitteen. Ainakin miedän paikkakunnalla pääsee avoneuvolaan joka ikinen arkipäivä kuuntelemaan vauvan sydänääniä. Joten päätin, että jos tilanne tulee, että haluan kuulla sydänäänet, käännyn ammattilaisten puoleen asiassa. Yhden kerran olen siellä käynyt näiden epäonnistuneiden kotidobler yritysten jälkeen ja hyvin kuuluivat sydänäänet siellä. Toki varsinkin kunnalliselta puolelta gynekologisissa toimissa on vuosien varrella ollut paljonkin toivomisen varaa, mutta neuvolaan olen päättänyt luottaa tässä asiassa mieluummin kuin itseeni.