Millaisen maailman jätän jälkikasvulleni?

Ilmastonmuutos? Jätteet? Mikromuovi? Eläintuotannon metaanipäästöt? Tämän ei ole tarkoitus olla hippipaasaus😊 Päätös lapsien hankkimisesta on  kuitenkin tuonut mukanaan ajatuksen siitä, että olisi kiva, että lapsillani ja heidän lapsillaan olisi vielä edes hitunen puhdasta luontoa käytettävissään. Tämä postaus ei kerro monikansallisten yhtiöiden ympäristötuhoista markkinatalouden takia. Se on usein turhan abstraktin oloinen kahvipöytäaihe ja tapahtuu liian kaukana itsestä.

En ole täysi untuvikko mitä tulee ympäristötietouteen, mutta itsekin kaipaan toisinaan herättelyä asian tiimoilta. Nyt innostuin katsomaan norjalaista sarjaa Vihreämpi elämä, jossa viiden jakson verran tuleva kahden lapsen (tavallisiin kulutustottumuksiin tottunut) äiti pyrki pienentämään vuotuista hiilijalanjälkeään. Ohjelman kautta tutustuin myös Lauren Singerin Zero Waste nettisivustoon (http://www.trashisfortossers.com/p/about.html), joka siis menee jo täysin päädytyksen puolelle, mutta oli erittäin mielenkiintoinen vierailun kohde.

Ympäristöasioista välittäminen nostaa helposti mielikuvan hippeilystä ja hankalasta elämästä, mutta eihän sen asian aivan näin tarvitse mennä. Toki kaiken voi päädyttää, mutta meistä kaikista ei ole päädyttäjiksi ja se on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Mutta jo pienillä, päivittäisillä ympäristöteoilla voi vaikuttaa paljon, eikä sen tarvitse vaikeuttaa elämää yhtään!

Ei tarvitse olla vegaani. Voisin pitää vaikkapa vain kerran viikossa kasvisruoka päivän? Tai rajoittaa naudanlihan käyttöä ja käyttää sen sijaan possunlihaa, kanaa tai kalaa. (vinkki vitonen, härkikset sun muut lihan korvikevaihtoehdot saa hyvin muistuttamaan lihaa ja näin voit huijata perhettäsi)

Kierrätys. Suomalaisten kierrätystietoisuus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja jokaisen taloyhtiön pihalta on löydyttävä tarvittava määrä erilaisia kierrätysastioita. Ei ole enää ollenkaan tavatonta viedä lehdet yhteen roskikseen, metallit yhteen, lasit yhteen ja kartonkipakkaukset yhteen roskikseen. Mitä monikaan ei ajattele on, että esimerkiksi: tupakantumppi ei maadu, vaan hajoaa mikromuoviksi. Purukumi maatuu maassa noin 20-25 vuotta. Alumiininen juomatölkki noin 200 vuotta. Joten ei jätetä näitä lojumaan teiden varsille ja luontoon.

Muovi on huokeaa valmistaa ja soveltuu moneen käyttöön. Tämän huomaa jo pelkästään kauppaan astuessaan tai jääkaappiinsa vilkaistessaan, sillä lähes kaikki on kääritty muoviin. Muovia käytetään myös yllättävän isossa osassa käyttämistämme tuotteista, kuten esimerkiksi monissa kosmetiikkatuotteissa. Se, että muovia on joka paikassa, on sääli, sillä muovijäte on merkittävä ympäristöongelma. Miten peruskuluttaja voi vähentää muoviroskaa? Voit ehkä valita kosmetiikkatuotteet tarkemmin? Tai jos et laittaisikaan kaikkia hedelmiä ja vihanneksia muovipussiin? Tai ottaisit kauppaan mukaan kangaskassin? Myöskään hygieniaroskat, kuten siteet, tamponit, niiden kääreet, vanulaput, kortsut yms. tuotteet eivät kuulu vessan pyttyyn!

Kulutaminen. Tarvitsenko todella koko ajan jotakin uutta? Olenko onnellinen omistaessani mahdollisimman paljon? Mitä jos ostaisin vain sitä mitä todella tarvitsen, arvostaisinko silloin omistamaani enemmän? Monen naisen ja miehen (itseni mukaan lukien) tulee syyllistyttyä esimerkiksi tekstiilien (lähinnä siis vaatteiden) hamstraamiseen. Sitä ostaa jotakin ja huomaa, ettei oikeastaan ostamalleen ole ollut edes käyttöä. Vaatekaappi tursuilee ja on vaikea pitää siistinä, silti ei ole mitään päälle pantavaa. Olisiko tätä ongelmaa, jos miettisin kaupassa kahdesti, tarvitsenko todella tämän? Tai jos kierrättäisin ensin vanhat pois, ennen kuin ostan uutta tilalle?

Meillä kotona ei ole kovinkaan montaa uutena ostettua huonekalua. Lähes kaikki on tehty itse tai ostettu tori.fi ja tuunattu. Osa meidän kalusteista on kulkeutunut perintönä ja osa on myös dyykattu. Silti väittäisin kotimme olevan aika tämän päivän skandinaavista trendiä jäljittelevä, eikä muistuta lainkaan kaatopaikkaa, mikä on varmaan ensimmäinen ajatus siitä, että lähes kaikki on käytettyä. Myös kirpputorit ovat hitti juttu meidän perheessä. Ja isimies nyt käyttää joka tapauksessa vaatteensa täysin loppuun, ennen kuin edes harkitsee kaupoille menoa. Salaa toisinaan heitän hänen hirveimpiä vaatteitaan tekstiilikierrätykseen😊

Kaksi autoa meillä on siitä syystä, että isimies on viikot kaukana ja paikkakuntamme julkisessa liikenteessä on vielä parantamisen varaa. Nyt vauva-aikana kuitenkin ajattelin pitää toisen autoista seisonnassa ja katsoa miten selviän ilman autoa. Jospa tämäkin olisi vain asennekysymys. Epäilykset ovat silti vahvat…

Biojäteastia meillä on ollut vasta pari vuotta. Innoissani aloin tietenkin kierrättämään biojätteitä, mutta sitten se lopulta jotenkin jäi, kun isimies läksi toiselle paikkakunnalle töihin. Astia, johon keräsin biojätteitä, kävi liian suureksi itselleni ja inhosin sitä, että tuotteet mädäntyivät, ennen kuin vein ne biojäteastiaan. Nyt olkoon uuden vuoden lupaus hankkia pienempi astia ja aloittaa taas biojätteiden kerääminen erikseen😊 Jokaisella pienelläkin teolla voi olla merkitystä. Mitäpä jos ensi kerralla lenkillä poimit vaikkapa muutaman roskan luonnosta?

Mietteissä tuleva synnytys

Tuleva synnytys jännittää ainakin itseäni. Synnytystä verrataan usein maratonin juoksuun ja onko ihme. Voin vain kuvitella kuinka voimia vievä suoritus se naisen keholle on, jo pelkästään silloin, kun kaikki sujuu tavalliseen tapaan. Ja entäpä sitten, jos ei sujukkaan.

Olen yrittänyt ottaa selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta ja tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin, ihan vain jo siitäkin syystä, että tiedän omalla kohdallani tiedon tuovan turvaa ja turvallisuuden tunne taas tuo tekemiseen rentoutta. Toivoisin myös, että synnytykseni olisi niin mukava, kuin synnytys nyt ylipäänsä voi olla. Epäilen kyllä vahvasti, että en kuitenkaan pidä synnyttämisestä. Mikäli olen edes niin onnellisessa asemassa, että saan alateitse synnyttää.

Miksi synnytykseen sitten kannattaa valmistautua etukäteen? Ei kaikki valmistaudukkaan. On tietysti aivan jokaisen oma valinta, valmistautuuko vai eikö. Tässä kuitenkin yksi hyvä perustelu: synnytys voi kestää HYVIN pitkään!

Normaali synnytys alkaa yleensä latenssivaiheella, jossa epäsäännöllisillä supistuksia tulee silloin tällöin ja jatkuu aktiiviseen avautumisvaiheeseen, jossa supistuksista tulee voimakkaampia ja tiheämpiä. Pelkästään synnytykseen laskettu avautumisvaihe kestää ensisynnyttäjillä keskimäärin 12-18 tuntia, pahimmillaan jopa päiviä (toki jotkut onnekkaat selviävät vähemmällä). Tästä ajasta suurimman osan tulet viettämään todennäköisesti kotona, sillä sairaalaan usein lähdetään vasta, kun kotona ei enää kivun kanssa selviä, supistuksia tulee riittävän usein (5:1:1 eli vähintään viiden minuutin välein, kestävät minuutin ja niitä tulee tunnin ajan) tai synnytyksen kulussa on muuta poikkeavaa, kuten runsas verinen vuoto, vihreä lapsivesi jne.

Avautumisvaiheeseen on ehkä suotavaa lukaista muutamista lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä. Kun viimein menet sairaalaan kovien synnytyskipujen saattelemana,  niin tyrmistyttävältä kuin se kuulostaakin, saatat edelleen olla vasta hieman auennut kohdun suulta. Tällöin ei huoneessa ole koko aikaa kätilö seuraamassa vointiasi ja kertomassa sinulle, miten voisit helpottaa oloasi (voi myös olla, että käännytetään takaisin kotiin). Vasta ponnistusvaiheessa kätilö on koko ajan paikalla. Ja jos toivot lääkkeellistä kivunlievitystä, epiduraalinkin saa yleensä vasta kun on riittävästi paikat auki.

Toki synnytyksissä on paljon opiskelijoita mukana. Opiskelijan hyödyntäminen synnytyksessä voi olla ihan hyväkin ratkaisu. Tällöin synnytyksen vaiheissa on mukana (tuleva) ammattihenkilö, joka tarvittaessa auttaa sinua ja jolla on enemmän aikaa sinulle. Lisäksi synnytykseen etukäteen tutustuminen helpottaa tukihenkilön (mun tapauksessa isimiehen) roolia synnytyksessä, jotta hänkin tietää, miten voi yrittää helpottaa oloani eikä vain panikoi vieressäni pahentaen tilannetta.

Miten minä sitten olen valmistautunut? Olen lukenut voimaannuttavia synnytystarinoita ja liityin aktiivinen synnytys facebook ryhmään. Tutustuin naistalo.fi sivuilla synnytysartikkeleihin ja katsoin synnytykseen liittyviä videoita. Osallistuin doulan pitämille virtuaaliluennoille, jossa käsiteltiin viikoittain vaihtuvaa teema mm. lääkkeettömistä kivunlievitysvaihtoehdoista, homeopaattisesta kivunlievityksestä, eteerisistä öljyistä, hypnosynnytyksestä sekä veden käytöstä synnytyksessä. Ja tietysti osallistuin myös synnytyssairaalan järjestämään tutustumiskäyntiin.

Lisäksi luin synnytyksen abc e-kirjan ja vau.fi odotusappiin ilmaiseksi ladattavan vauvan syntymä kirjan. Myös raskausjooga valmisteli synnytykseen ja äänen sekä hengityksen käyttöön synnytyksen aikana. Bailamaman Kohti synnytystä -kirjan lantionpohjatreenit esittelivät erilaisia käytettävissä olevia synnytysasentoja. Näiden tietojen pohjalta sitten alan valmistelemaan omaa synnytystoivelistaani.

Tutustuttuani synnyttämiseen tajusin myös sen, etten mene synnyttämään pelkkänä potilaana, vaan olen ennen kaikkea asiakas. Täten voin myös omalla toiminnallani yrittää edesauttaa sitä, millainen synnytyskokemukseni tulee olemaan.

DIY: Vauvan tuttinauha

Tämä on ollut kivaa ja nopeaa iltapiiperrystä😊 

Tilasin täältä (https://www.nappikauppapunahilkka.fi/fi) ihania tuttirenkaita, klipsuja ja helmiä. Lisäksi piipahdin  läheiseen käsityökauppaan ostamaan tuttinauhoihin sopivaa virkkauslankaa ja saattoihan olla, että sieltä tarttui mukaan jotakin (Lue: paljon) muutakin pientä sälää😊

Tuttinauhojen virkkaamiseen käytin näitä kahta ohjetta:

http://pieniahetkia.blogspot.fi/2016/02/virkattu-tuttinauha-ohje.html

http://lankakorisekaisin.blogspot.fi/2016/08/tuttinauhoja-ohje.html

Imetyskorujen tekemiseen nyt ei varsinaisesti tarvitse kuin narua ja sopivia helmiä (nämä helmet on imetyskoruihin tarkoitettuja helmiä) ja ei muuta kuin luomaan mieleinen koru😊  

Operaatio karvanpoisto

Noniin, on tultu siihen pisteeseen, että ihokarvojen, varsinkin intiimialueen karvoituksen poisto, vaatii melkoista akropatiaa. Myöskään lopputuloksesta ei voi olla alkuunkaan varma, koska näköyhteys alapäähän on katkennut jo aika päiviä sitten.

Onhan tässä tietysti vaihtoehtoja.

A)      Ajelen sheiverillä summamutikassa sieltä täältä ja toivon parasta.

B)      Annan karvoituksen rehottaa luomuna. Minkä ehkä jopa tekisinkin, mikäli karvoitusta ei olisi omaan makuun hieman liikaa. Joo, olen kuullut että luomu on pop karvoituksen saralla, mutta mutta….

C)      Käyn ammattilaisella poistattamassa karvat. En tiedä onko se kiusallista ison mahan kanssa, tuskin, kai ammattilaiset ovat tällä saralla nähneet mitä tahansa.

Kysäisinkin neuvolalääkäriltä että onko sokerointi raskausaikana sallittua. Hyvä ettei mennyt sylki väärään kurkkuun, kun hän kakisteli, ettei kukaan ole vielä koskaan kysynyt häneltä tuollaista asiaa. Luulin asiaa vitsiksi, kai joku muukin sentään on asiaa joskus ajatellut. Tai sitten on vain pinnallista edes miettiä koko asiaa?

Eräs ystäväni oli aikanaan ostanut vahaliuskoja kotiin ja käskenyt miehensä auttaa asiassa. Seurauksena oli kivulias nivustyrä. Hmm, pistää miettimään pitäisikö painaa koko asia villaisella. Olin kuitenkin käymässä messuilla, josta mukaani tarttui kotisokerointipakkaus. Kokeillakko vaiko eikö, siinä vasta kysymys😊 Ainakin myyjä kovasti väitti, ettei raskauden pitäisi olla este käytölle.   

Isyydentunnustus ja muuta perjantaikivaa

Tänään olimme isimiehen kanssa neuvolassa isyydentunnustuksessa. Pikku hiljaa on käynyt konkreettisemmaksi ja konkreettisemmaksi se, että masuasukin aika alkaa käymään vähiin ja pian hänen olisi määrä selviytyä vatsani ulkopuolella. Jännittävää😊 Muutamat kanssani samaan aikaan odottavat henkilöt ovat jo saaneet viitteitä tulevasta synnytyksestä ja periaatteessa onkin mahdollista, että vauva voi syntyä milloin tahansa. Seuraava aika neuvolaan on kolmen viikon päästä ja sen jälkeen siellä kuulemma saakin käydä sitten lähes viikoittain. Onneksi kesäsijainenkin on vaihtunut ja nykyinen terveydenhoitaja vaikuttaa lähes yhtä mukavalta kuin aivan ensimmäinen neuvolakontaktinikin. On paljon mukavampi asioida neuvolassa, kun asiat klikkaa hoitajan kanssa.

Synnytykseenkin olen jo ehtinyt perehtymään, mutta siitä lisää tuonnemmin. Isimies kylläkin sanoi, että ehkä on käytävä kotonakin keskustelua synnytyksestä, niin että hänkin saisi siitä jonkinnäköisen kuvan. Nyt koko tuleva synnytys on ollut lähinnä oma projektini, ihan vain jo siitäkin syystä, että isimies ei fyysisesti pysty jakamaan kiinnostustaan synnytykseen kanssani välimatkamme takia. Tietysti yritän puhelimen välityksellä pitää häntä tietoisena asioista. Mutta eihän se nyt ole sama asia, kuin vaikkapa käydä synnytyssairaalassa tutustumassa paikan päällä.

Tänään oli myös hauskanen ja omaa arkea läheltä liippaava otsikko päivän lehdessä. Nimittäin pitkät työmatkat voivat jopa parantaa ihmissuhteita. Virolainen Keiu Telve on valmistelemassa väitöskirjaansa, johon on tutkinut virolaisten työmatkalaisten elämää. Jutun voin ainakin omalta kohdaltani allekirjoittaa. En esimerkiksi muista, milloin viimeksi oltaisiin isimiehen kanssa riidelty (vaikka kunnon riita toisinaan puhdistaakin hyvin ilmapiiriä). Kun toinen ei ole koko ajan siinä saatavilla, ei hän ärsytä ollenkaan samalla tavalla ja yhteistä aikaa osaa jotenkin enemmän arvostaakin. Mutta täytyy silti muistaa eräs tosiasia, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Tietysti on hetkiä ja tilanteita milloin toivoisi toisen olevan läsnä. Silloin vain yritämme jakaa tukemme ja läsnäolomme virtuaalisesti, ei siinä paljon muutakaan voi.

Ja jotta tämä perjantai olisi vieläkin parempi, saimme hakea puusepältä tilaamani parvisängyn, joka oikeasti oli jopa paljon (PALJON!) hienompi, kun ikinä olin uskaltanut toivoakkaan😊 Vielä kun saadaan se kasaan, niin voi alkaa tuoda varastosta vauvan tavaroita sisälle. Pikku hiljaa alkaakin jo sormet syyhyämään, että pääsisi pesemään ja viikkaamaan pieniä vauvan vaatteita ja muutenkin laittamaan kaiken valmiiksi pientä tuhisijaa varten. Hauskaa viikonloppua!

Tuorepuuro pelastaa päivän

Yritän pitää kiinni siitä, että syön aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen sekä iltapalan. Tarvittaessa vielä saatan syödä jotakin hedelmiä välissä, usein kuitenkin hedelmä on osa jotakin ateriaa, kuten vaikkapa aamupalaa, välipalaa tai iltapalaa. Nyt raskauden edetessä kohti loppuaan, tuntuu ettei ruuan tarvekaan ole aivan samanlainen kuin aluksi. Ehkä vatsalaukku on niin pienessä tilassa, että tuntuu siltä, kuin kylläisyyden tunne tulisi nopeammin kuin aikaisemmin.

Joka päivä en kuitenkaan ehdi syömään kahta lämmintä ateriaa. Kestosuosikki esim. lounaan korvaajaksi on muodostunut tuorepuuro. Näistä löytyy vaikka miten monta ihanaa reseptiä, mutta kestosuosikkini on tällainen:

250ml mantelimaitoa

2 dl hiutaleita (mitä nyt sattuu olemaan, ohraa, kauraa, ruista….)

kanelia

1 rkl chian siemeniä

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Ja jääkaappiin yöksi. Aamulla paloittelen joukkoon banaanin (tai jonkun muun hedelmän), kourallisen pähkinöitä ja mustikoita. Nam! Tähän voi vielä sekoittaa joukkoon esim. rahkaa, maustamatonta jogurttia tai vaikkapa raejuustoa ja ei muuta kun syömään. Pitää muuten näläntunteen yllättävän hyvin kurissa!

Raskaus ja liikunta - 10 hyvää syytä liikkua raskausaikana

Olen kuullut raskaana olevien naisten valittavan, että lihoavat, koska eivät harrasta liikuntaa. Tai raskaana olevat naiset lihoavat, koska herkuttelevat. Voin kuitenkin lohduttaa, että lihoaminen tapahtuu joka tapauksessa, jos on tapahtuakseen (kaikkihan eivät juuri lihoa raskausaikana). Itse olen lihonnut 12kg säännöllisestä liikunnasta huolimatta. Miksi liikuntaa sitten kannatta raskausaikana? Yleisesti ottaen siksi, että se:

1.       ehkäisee laskimotukkotulehduksia

2.       vähentää raskaudenaikaiseen verenpaineen kohoamista

3.       vähentää riskiä raskausmyrkytykseen

4.       ehkäisee selkävaivoja

5.       vähentää turvotusta

6.       auttaa ummetukseen

7.       parantaa unen laatua

8.       valmentaa synnytykseen

9.       auttaa toipumaan nopeammin synnytyksestä

10.   tekee hyvää mielelle ja keholle sekä auttaa ylläpitämään toimintakykyä

Eli lähes samaisista syistä, kuin muutenkin. Tietysti raskausajan liikuntaa tulee harrastaa omaa kehoaan kuunnellen! 

Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen pystynyt liikkumaan koko tähänastisen raskauden läpi. Johonkin raskauden puoleen väliin saakka, raskaus ei juuri häirinnyt liikuntaa. Sen jälkeen sata lasissa suorittaminen on saanut väistyä ja höntsäily tulla tilalle.

Yhä edelleen vietän aktiivista elämää. Lenkkeilen muutaman kilometrin lenkin päivittäin koirani kanssa. Minulla on kotona 8kg kahvakuula, jolla treenaan käsiä 2-3 kertaa viikkoon. Kerran viikossa käyn joogaamassa ja 1-2 kertaa viikossa uimassa. Jalkoja treenailen miten jaksan, esimerkiksi kyykkyjä jumppapallo selän takana seinää vasten tai vaikkapa kevyinä porrastreeneinä. Lantionpohjaa treenaan lähes päivittäin. Tämä käy helposti vaikkapa telkkaria katsoen.

Lantionpohjatreeniin liittyen voin lämpimästi suositella lukemaan Bailamama -Kohti synnytystä kirjan. Siinä treenataan lantionpohjan lihaksia sellaisissa asennoissa, joita voi hyödyntää myös synnytyksessä. Lisäksi kirja on kirjoitettu kivasti ja sisältää paljon muutakin tietoa mm. raskauden kulusta, sikiön kasvusta, seksuaalisuudesta ja synnytyksestä.

Vatsalihakset ovat vetäytyneet sivuille kasvavan kohdun tieltä jo aika päiviä sitten. Niiden treenaamisen olen jättänyt, sillä itse en näe pointtia treenauttaa lihaksia, jotka ovat pingottuneina väärään paikkaan. Pahimmillaan vatsalihasten ankara treenaaminen voi vain pahentaa erkaumaa ja siitä toipumista synnytyksen jälkeen.

Liikunta on ollut minulle todella tärkeää usean vuoden ajan. En tiedä miten olisin selvinnyt raskaudesta, mikäli en olisi pystynyt harrastamaan liikuntaa raskauden aikana. Toivon että fyysisen kunnon ylläpito auttaa paremmin selviämään (todennäköisesti) pitkästä synnytysurakasta. Valehtelisin myös, jos väittäisin, ettenkö tunne toisinaan kovaa kaipuuta salille kun kävelen peilin ohitse ja katson levinnyttä olemustani. Elän silti toivossa, että synnytyssaliin jäisi edes osa kerätyistä kiloista ja osa kertyneestä rasvasta palaisi imettäessä. Turha silti toivoa, että keho olisi entisenlaisessa kunnossa heti synnytyksen jälkeen. Eikä kuulukkaan olla!

Synkkien ulkonäkö ajatusten yrittäessä valloittaa mieltä, muistutan itseäni siitä, että naisen keho on todella ihmeellinen asia. Se kantaa sisällään toista elävää olentoa koko raskauden ajan. Hoitaa ja huolehtii sikiöstä ja antaa kaikkensa sen käytettäväksi. On se vaan melkoisen hämmästyttävää! 

DIY: Pätkishaalari vauvalle

Ostin kesällä käsityöläismuseolta ihanan väristä lampaanvillalankaa, josta teinkin jo tulevalle vauvallemme villasukat. Nyt innostuin käyttämään samaa lankaa Pätkishaalarin tekemiseen.

Puolessa välissä huomasin langan loppuvan auttamatta kesken ja paniikki meinasi iskeä. Ryntäsin museolle, mutta kyseinen lanka jo loppunut. Ihana nainen museosta olisi ollut jo valmis soittelemaan kaikki muut työntekijät lävitse, ketkä ovat lankaa ostaneet, jos jollakin olisi ollut sitä. Onneksi museolla kuitenkin oli vielä muun värisiä lankoja jäljellä, joista sitten sain yhteystiedot lankoja tuottavalle tilalle ja lisää lankaa tätä kautta.

Haalarin ohjeena käytin tämän haalarin ohjetta https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=4920&cid=11 hieman omiin tarpeisiin muunneltuna ja googlen kuvahaulla löytyi ruudukkomallina kirjaimet, jotka jäljensin ruutupaperille omia tarpeita vastaavaksi. Ja ei muuta kun hommiin! Muutama viikko siinä sitten vierähtikin, mutta valmista tuli!

Äiti+vauva kerho

Ystäväni sanoi eilen hieman moitetta äänessään, että miten minun näkemiseni voi välillä olla niin kovin hankalaa varsinkaan nyt kun en edes käy töissä. Noh, olen mestari täyttämään kalenteriani. Vapaa-ajan ongelmia ei toistaiseksi ole ollut. Teen vapaaehtois- ja yhdistystyötä, näen ihmisiä, yritän kehittää itseäni, harrastan liikuntaa ja puuhastelen milloin mitäkin. En edes täysin osaa sanoa mihin aikani kuluu, mutta välillä tuntuu siltä, että on kamala kiire koko ajan.

Tänään osallistuin ensimmäistä kertaa esikoista odottaville äideille suunnattuun kerhoon. Kokemus oli aika hauska ja odotukset ovat kyllä korkealla tulevien kertojen suhteen. Olenkin jo aikaisemmin pärissyt siitä, miten pettynyt olen ollut kuntamme järjestämään perhevalmennukseen. Tuolla kerhossa olisi tarkoitus sitten joka kerralla käsitellä yhtä isompaa vanhemmuuteen, synnytykseen ja vauvan hoitoon paneutuvaa teemaa tarkemmin.

Oli kivaa nähdä ja tutustua toisiin naisiin, jotka ovat samassa tilanteessa (eli vahvasti raskaana) kuin minäkin. Oli myös erityisen kivaa, että mukana oli myös kansainvälistä edustusta, sillä itseäni kyllä kiinnostaa maahanmuuttajiin tutustuminen. Oli myös kaiken ikäisiä äitejä, mikä tekee mielestäni ryhmästä värikkään ja monialaisen.

Olen muutoinkin ihmetellyt miksi tuntuu siltä, että paikkakuntamme raskaana olevia naisia tuntuu kiinnostavan ei mikään? Toki ymmärrän vaikka tällaisen kerhotoiminnan, joka järjestetään keskellä päivää, jolloin työssä käyvän on aika hankala sitoutua tällaiseen, mikäli ei ole kyse esimerkiksi vaikka vuorotyöstä. Mutta noin muutoin edustus tuntuu olevan hyvin vähäistä, oli sitten kyse minkälaisesta toiminnasta hyvänsä tai mihin kellonaikaan tahansa.

Etenkin liikuntapalveluiden tarjonta raskaana oleville pöyristytti itseäni! Tarjolla ei ollut kuin joogaa. Noh, siellä sentään käy noin parisen kymmentä raskaana olevaa naista. Pilatesta yritettiin järjestää, mutta lisäkseni osallistujia olisi ollut vain yksi. No onneksi liikuntaa voi harrastaa tietysti omatoimisestikin. Mutta itseäni kiinnostaa toisten raskaana olevien näkeminen, tutustuminen ja olemassa olo. Ehkä sitten olen vain itse kovin outo? Ja kuitenkin yllättävän usein törmää kommentteihin, että äidit voivat kokea itsensä yksinäisiksi... Rohkeasti mukaan vaan kaikkeen erilaiseen toimintaan mitä omassa kunnassa on tarjolla. Jos ei mitään muuta ole, niin Mannerheimin lastensuojeluliitolla nyt ainakin on usein hyvä edustus lähes ympäri suomea.

Ilmaista kivaa vauvalle

Nettiselailun tuloksena päädyin sivustolle, joka tarjosi ilmaista babyboxia osoitteessa www.babybox.fi/. Koska meillä ei isimiehen kanssa ole entuudestaan lapsia eikä kokemusta vauvojen tavaroista, tilasin innoissani meille tällaisen boxin. Hakukoodi tuli sähköpostiin lähes välittömästi ja boxin sai hakea lähimmästä Lastentarvikeliikkeestä. Boksi sisälsi 1 koon Pampers vaippapaketin, pari 2 koon vaippaa, kosteuspyyhepaketin, tuttipaketin, tissiliivinsuojia, värin- ja lian kerääjäliinoja, viaplayn 2kk ilmaisen kanavapaketin ja mainoksia.

Tästä innostuneena aloin selailemaan muitakin ilmaisnäyte ja -tuote sivustoja. Liityin oikopäätä liberokerhoon www.libero.fi/, josta saa libero tuotekassin. Sieltä pitäisi tulla jokin kuponki kotiin noin 8 viikkoa ennen laskettua aikaa, jota vastaan saa hakea kassin City Marketista. Samoin www.pampers.fi/ sai ilmaisen vauvalaatikon tilattua. Ennen näitä pakkauksia sai kuulemma neuvoloista tai synnäriltä, mutta mainonnan takia tämä on lopetettu.

Lisäksi www.muumibaby.fi:stä sai tilattua ilmaisen näytepakkauksen. Tämä sisälsi parit ilmaisnäytevaipat, kertakäyttöalustan ja parin liivisuojia. Sitten liityin myös vau.fi:n kirjakerhoon, josta saa postikulujen hinnalla tutustumislahja. En siis liittynyt kirjakerhoon pelkän ilmaislahjan takia, vaan kirjakerho vaikutti hyvältä tavalta saada kotiin kirjoja kohtuu hintaan kuitenkaan olematta pakotettuna tilamaan sieltä jotakin vain tilaamisen vuoksi.

Ilmaisnäytesivuja selattuani puhelimeni tiesi mitä mainostaa minulle ja mainoksen uhrina liityin sitten vauvapaketti.fi sivun sähköpostilistalle. Tälle sivustolle pitäisi päivittyä ajankohtaisena kaikki ilmaisnäyte kupongit. Kyllä tässä hieman tarjoushaukka olo itselle tuli, mutta sitten lohduttauduin ajatuksella, että olemme kyllä käyttäneet euron jos toisenkin vauvanhankintoihin.

Kliseitä raskaudesta

Follow my blog with Bloglovin

Syön kahden edestä

Jos nyt en sentään syö kahden edestä, mutta huomaan kyllä syöväni hieman enemmän kuin ennen. Tämän huomaa siitä, että nälkä yllättää useammin. Sitten on pakko napostella jotakin, esim. pähkinöitä tai hedelmää aterioiden välissä. Myös yöllä kun herään vessaan, tuntuu olo toisinaan nälkäiseltä😊

Pahoinvointi

Tätä riitti alkuraskaudessa. Mutta yhtä kliseisesti se loppui heti toiselle kolmannekselle siirryttäessä.

”Raskaus ei ole sairaus”

Tätä olen tolkuttanut ihmisille, jotka jatkuvasti jaksavat kysellä miten jaksan. Jaksan hyvin kiitos, en ole kuoleman sairas. Närkästyin eräs päivä ystävälleni, joka välttämättä tahtoi kantaa kauppakassini. Jaksan kyllä kantaa kauppakassini itse. On vähän pakkokin, kun ei niitä kukaan ole arkenakaan kantamassa puolestani😊

Vauvaunet

Raskaana olevat naiset näkevät unta tulevasta lapsestaan. No joo, en varsinaisesti näe unta vauvoista tai tulevasta vauva-arjesta. Näen kylläkin unta, etten pysty syystä tai toisesta imettämään. Toisinaan unissani vauva riutuu nälkää, koska en jaksa nostaa sitä tissilleni, tai imetys ei muutoin vain onnistu. Asia taitaa hieman jännittää😊

Mielialan vaihtelut

Hormonihöyryt, joiden takia itkettää tai ketuttaa kaikki? Tämä on täysin tuntematon käsite itselleni. Olen ollut suorastaan zen-tilassa koko raskauden ajan. En nyt normaalistikaan räisky miten sattuu, mutta raskauden aikana vielä vähemmän. Toki tähän voi vaikuttaa se, että olen viikot yksinäni, niin ei isimies ehdi edes ottamaan päähän😊

Hajuherkkyys

Hajuaisti on kyllä parantunut raskauden myötä, mutta en osaa sanoa, että johtuuko se raskaudesta vai tupakoinnin lopettamisesta. Varmasti molemmilla on osuutta asiaan. Alkuraskaudesta jotkin hajut ällöttivät enemmän. Nykyään en huomaa mitään vastaavaa, enkä ole myöskään kokenut tarvetta nuuhkia asioita, koska ne tuoksuvat niin houkuttelevilta. Eräs ystäväni kertoi raskausaikana nuuhkineensa aina puhdasta pyykkiä.

Väsymys

Alkuraskauden väsymys oli jotain aivan nujertavaa. Syömisestä ja vitamiineista huolimatta olo oli aivan kuollut. Väsymys kuitenkin väistyi toisella raskaus kolmanneksella, joka oli kaikin puolin erittäin normaalin elämän aikaa. Nykyään väsymys taas vaivaa, kun pitää öisin rampata vessassa, enkä meinaa saada uudestaan nukutuksi kerran herättyäni. Myöskään asennonvaihdot eivät ole enää niin yksinkertaisia kuin ennen ja tietyt asennot, kuten selällään olo, aiheuttaa huonovointisuutta. Väsymys aiheuttaa myös tarkkaavaisuuden puutetta. Eivät ne turhaan sano, että liian väsyneenä olet kuin kännissä. Elämäni ekaa kertaa olin kolarissa. Onneksi vain parkkipaikalla, missä nopeutta ei juuri ollut eikä autoille tai ihmisille käynyt mitään. Peräänajon olisi kuitenkin voinut välttää, jos olisin ollut yhtään skarpimpi.

Ruokahimot

Näistä olen kuullut paljon, mutta itselläni ei juurikaan ole ollut. Alkuraskaudessa rakastuin marianne jäätelöön, mutta parin viikon jälkeen jäätelö maistuikin aika keskinkertaiselta. Muutoin syön lähes samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kun syö usein ja riittävästi, niin ei ehdi himotkaa iskemään😊

Pesänrakennus

Tätä on kyllä ollut havaittavissa. Kaikki vauvan tavarat ovat edelleen palasina varastossa, mutta kylläkin hankittuna. Uuden keittiönpöydänkin hankin, mihin isimieskin jo vähän puhisi, että oliko järkeä, kun kohta sitä naarmutetaan lusikalla😊 Myös kirppiksiä kiertelen usein ja aina sieltä tarttuu jotakin mukaan. Pyrin kyllä kaikessa kulutusvimmassanikin suosimaan kierrätettyä ja käytettyä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös hankkinut/tehnyt lähes kaikki joululahjat jo, tai ainakin tiedän jo jokaiselle joululahjan. Yleensä ravaan tukka suorana viime hetkellä ostoskeskuksissa. Olen myös kolunnut kaikki laatikot, kaapit ja varastot lävitse ja hankkiutunut eroon turhista tavaroista. Näitä olen myynyt torissa, kierrättänyt, lahjoittanut tai ihan vain heittänyt roskikseen. Mahtuu sitten uutta tavaraa tilalle. Veronpalautuksista ajattelin uudistaa vielä meidän vaatekaapin rungon ja hankkia siihen liukuovet tilan säästämiseksi.

Lihoaminen

Toiset eivät lihoa juuri ollenkaan, kun taas itse olen kerännyt tähän mennessä elopainooni reilun 10 kg. Turvotusta ei tosin oikeastaan ole esiintynyt ja muun muassa kihlasormus mahtuu hyvin olemaan sormessa. Tähän vaikuttaa varmasti myös veden juonti. Ei turhaan väitetä, että vesi vanhin voiteista. Kun aikanani aloin juomaan 2 litraa vettä päivään, saatoin jättää muun muassa joka päiväisen huulirasvan käytön. Sama pätee turvotukseen. Jos en juo riittävästi, alkaa sormus kiristämään.

Kolotukset ja säryt

Tiedän että näitä esiintyy yleisesti raskaudessa ja monet ovat lähes rampoja näinä viikkoina, missä itse edelleen huitelen entiseen tyyliini. Tietysti hengästyn nopeammin ja näin, mutta yhä harrastan liikuntaa päivittäin. Olenkin sanonut, että jos kaikki raskaudet olisivat näin helppoja, voisin olla kokoajan raskaana😊 Mutta valitettava tosiasia, seuraava raskaus saattaisi olla jotain ihan muuta. Parina yönä on ollut kamalia suonenvetoja. Niihin on kamala herätä! Sattuu niin, että tekisi mieli sahata jalka poikki. Yhdistän tämänkin riittämättömään vedenjuontiin. Samanlaisia suonenvetoja on tullut aikoinaan rankan juhlintaviikonlopun jälkeen, kun ei ole muistanut juoda vettä tarpeeksi. Jos niitä nyt alkaa useinkin olemaan, niin magnesiumin pitäisi auttaa asiaa. 

Raskausajan hehku

Enpä tiedä tästäkään. Ei sitä varsinaisesti voi sanoa hehkuvansa, kun silmäpussit ovat yhtä suuret kuin silmätkin. Jotain positiivisiakin asioita tosin on tapahtunut. Tukka on paljon paksumpi, kuin ikinä ennen ja pesuvälejä on voinut harventaa. Enkä ole ikinä pystynyt kasvattamaan kynsiä, sillä ne ovat hapertuneet lähes saman tien. Nyt minulla kasvaa kunnon vahvat kynnet. Ehkä maidon juonti ei siis ole aivan turhaa. 

Mitä tänään syötäisiin? -Asiaa ravinnosta

Tänään on pitkästä aikaa ollut aurinkoinen syyspäivä. On ollut vaihteeksi mukavampaa tarpoa syksyisessä luonnossa auringon pilkottaessa pilvien reunan takaa, kuin tuivertavassa tuulessa ja kaatosateessa. Lenkkeilen säällä kuin säällä, koska koira, vaikka toisinaan lenkkeilyn sijaan olisi mukavampaa valita sohva.

Syksyssä on muutakin mukavaa, nimittäin monet vihannekset ovat satokaudellansa. Nyt kannattaa suosia tuoretta vihannesta ja kasviksia. Pikku vinkki kolmonen. Jos tuntuu että isot määrät vanhenevat, voi kasviksia hyvin pilkkoa pakastepusseihin ja pistää pakasteeseen säilymään. Sieltä on sitten näppärä vain ottaa tarvittaessa valmiiksi paloitellut kasvikset. Näin vähentää myös ruokahävikkiä. Lähes yhtä helppoa, kuin kaupan valmiit pakasteet, eikö, mutta vähemmän lisäaineita😊 (Ruokahävikkiä kertyy Suomessa vuositasolla 120-160 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaisi n. 23 kg per henkilö per vuosi. Luonnonvarakeskus arvioi, että pelkästään vuosittainen kotitalous ruokahävikki verottaisi keskimääräisesti 125euroa vuodessa jokaisen meidän lompakkoa)

Monena vuonna olen viettänyt lihatonta lokakuuta, mutta näin raskaana ollessa olen jättänyt pitkät kasvisruokajaksot välistä. Eipä sillä, kyllä raskaudesta siis selviää aivan vallan mainiosti myös pelkällä kasvisruoalla. Itse en vain jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin selvitellyt, miten saan rakennettua tarpeeksi monipuolisen ruokavalion kasvisruoalla.

Teen silti paljon kasvispainotteista ruokaa ihan arkiruokana. Raskausaikana on tärkeää syödä monipuolisesti ja terveellisesti paitsi kasvavan sikiön myös oman voinnin takia. Muun muassa alhainen hemoglobiini ja rauta-arvot pistävät helposti väsyttämään. Näin siis olen kuullut. Itselläni kaikki arvot ovat olleet hyviä koko raskauden ajan.

Nyt kurpitsat ovat satokaudellansa ja niistä saa mm. ihania keittoja aikaiseksi. Ps. ei kannata alkaa touhuamaan tätä nälkäisenä, koska kurpitsan lihan kovertaminen on aina oma, aikavievä operaationsa. Tässä yksi resepti:

1 kurpitsa

2 porkkanaa

1 iso peruna

½ purjoa

2 valkosipulinkynttä

1L vettä

1rkl sokeria

1 kasvisliemikuutio

½ tl suolaa

1tl pippuria

2rkl makeaa, mietoa chilikastiketta tai tuore chili

1 appelsiinin mehut

2dl ruokakermaa

Itse vielä raastoin joukkoon yhden juustokäntyn, josta ei saa enää leikattua siivuja ja parvekkeelta muutaman basilikan lehden.

1.       Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja rihmasto ja kuutio malto

2.       Lisää kiehuvaan veteen kasvisliemi sekä kuutioitu kurpitsa, porkkananpalat, purjo, valkosipuli sekä peruna. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi.

3.       Soseuta keitto. Lisää ruokakerma, mausteet ja appelsiinimehu. Kuumenna kiehuvaksi.

Ja eikun nauttimaan. Tarjoilussa voi pinnalle heittää pari lusikallista esim. raejuustoa tai vaikkapa siemeniä ja kylkeen jälkiuunipalaa tai patonkia voilla ja juustolla. NAM!

Vauvojen hankinnan hintalappu

Puhutaanpa hetki sitten rahasta. Eihän tietenkään ole niin, että lapsen hankkimisen ihanuutta tai kamaluutta voisi millään muotoa mitata rahalla, mutta näin esikoisen odottajana voin kyllä kertoa, ettei se aivan ilmaista ole ollut. Toki olemme saaneet myös ilmaiseksi tavaroita ja vaatteita, mutta lapsen hankinta tuntuu olevan yksi markkinoiden riemuvoitto ja kuluttajan lompakon keventäjä. Myös synnyttäminen maksaa, mutta kuitenkin suhteellisen vähän (jos kaikki menee niin kuin pitää), siihen nähden mitä se voisi maksaa.

Itse rakastan yli kaiken kirpputoreja ja voisin muuttaa vaikka asumaan sinne. Äitiysvaatteita verkkokaupoista selaillessani, tulin siihen tulokseen, että kokoja oli todella rajoitetusti ja tarjonta oli melkoisen kallista. Siksi päätin, että imetysliivit olisivat suurin piirtein ainoat raskausajan  vaatteet, jotka ostaisin uutena. Pistinkin facen kirppikselle kyselyn tarpeettomista äitiysvaatteista ja yhtäkkiä niitä oli tarjolla aivan yli tarpeiden ja naurettavan halpaan hintaan. Samoin ihania ja todella hyväkuntoisia vauvojen vaatteita on kirpparit pullollaan, sillä lapset kasvavat niin nopeaa tahtia, että monet käytetyt vaatteet ovat lähes uuden veroisia. Myös tutut ovat tuoneet paljon hyväkuntoisia lastenvaatteita meille. Jotkut ihanat ystävämme ovat myös ostelleet meille lastenvaatteita, vaikka olen jyrkästi kieltänyt tämän.

Tori.fi:stä olen tehnyt monet hankinnat, kuten hoitopöydän, pinnasängyn, lipaston, ja ammeen. Taas säästyi pitkä penni ja tarjontaa oli laidasta laitaan. Myös imetystyynyn ostin sieltä. Tällä hetkellä se toimii vartalotyynynäni nukkuessa, sillä lempiasentoni, selällään nukkuminen, tuntuu kamalalta. Tällä viikolla ostin mm. kestovaippoja torista. Isimiehellä on kylläkin no no -asenne kestoilua kohtaan, mutta itse haluan ainakin kokeilla, miten osakestoilu lähtee sujumaan.

Myös vakuutuksen ottaminen maksaa. Tiedän, että kaikki eivät vakuuta jälkikasvuaan ja kyllähän kunnallisellakin puolella ainakin toistaiseksi vielä hoidon pitäisi pelata, vaikka iät kaiket kestänyt SOTE läpinä saakin välillä uskon horjumaan asiasta. Meillä kuitenkin irtaimisto, asunto, eläimet ja nyt tuleva jälkikasvu on kyllä tiukasti vakuutettu, vaikka esimerkiksi itselläni ei ole mitään vakuutuksia, enkä sellaista meinannut itselleni hankkiakaan.

Lelut, tutit ja tuttipullot ostin uutena, sillä ensimmäisen lapsen kohdalla, yritän suojella pikkuisen tulevia hampaita muiden sylkieritteiltä. Kyllähän nämäkin olisi pesussa saanut desinfioitua, mutta jotain uutta sentään meillekin. Myös turvakaukalon ostin uutena. Tutustuin valikoimaan Suomen lastentavaraliikkeissä, mutta tilasin kaukalon ja kiinnittimen Saksasta. Tässä säästi pari sataa. Myös rattaat ostin uutena, vaikkakin torista löytyy paljon käytettyjä vaunuja. Ihastuin kuitenkin bumbleriden speed juoksurattaisiin, josta löytyi kaikki itselleni tärkeät ominaisuudet, mitä vaunuilta toivoin. Näitä ei kuitenkaan käytettynä tällä hetkellä löytynyt. Btw, hankintoja tehdessä kannattaa tsekkailla nettikauppojen aletarjontaa. Itse olen tehnyt huippulöytöjä myös näin. Muun muassa lämpöpussin ostin aivan naurettavan halvalla hinnalla alennuksesta.

Kaikkein kalleimmat hankinnat koko aikana oli ehdottomasti auton vaihto ja itsellemme teettämä parvisänky, sillä emme halunneet luopua olohuoneesta. Nyt ainakin alkuun asumme ahtaammin ja mietimme muuttamista sitten myöhemmin. Parvi on laadukasta puusepän työtä ja uskon sen säilyvän hyväkuntoisena vanhemmilta lapsille. Tuli se sentään halvemmaksi kuin uuden asunnon ostaminen.

Hankintoja tehdessä on myös hyvä muistaa, että aivan kaikkea, mitä markkinoilla on tarjolla, ei ole tarvetta hankkia. Eikä kaikkea tarvitse olla vielä valmiina, ennen kuin  vauva syntyy. Monet asiat voi hankkia sitä mukaan, kun ne ehkä käyvät tarpeelliseksi, jos käyvät koskaan tarpeelliseksi. Usein on myös hyvä muistaa, että vähemmän voi hyvin olla myös enemmän. Lapsi ei tarvitse esimerkiksi läjäpäin uusia leluja, yhdessäolo on paljon tätä merkittävämpää. Summasummaarum, lompakko on kyllä keventynyt esikoisen odotuksen myötä, se nyt on joka tapauksessa aivan varma, yritinpä olla ostamatta turhuuksia tai en:)