Lääkärikäyntejä

Nyt loman jälkeen on hyvä palata sorvin ääreen muisteloimaan, ennen kuin on aika lähteä eräilemään juhannukseksi.

Positiivisen raskaustestin tehtyäni viivyttelin soittoa neuvolaan. Jotenkin pelkäsin niin paljon, että jotain kamalaa tapahtuu tämänkin raskauden suhteen. Näin hirveistä keskenmenounia, jossa synnytin pieniä, kuolleita, ihmisiennäköisiä kaksossikiöitä. Jännä miten paljon pelkäsin uutta pettymystä, vaikka olinkin jo pitkään pystynyt puhumaan edellisestä menetyksestä avoimesti ja itkemättä. Mielestäni olin käsitellyt jo menetyksen ja olin sinut asian kanssa, mutta silti menettämisen pelko oli lamaannuttava.

Lopulta sain kerättyä rohkeutta sen verran, että soitin neuvolaan ja kerroin raskaudestani. Puhelusta ei meinannut tulla yhtään mitään, koska itkin koko puhelun ajan. Neuvola ajan sain taas viikolle 8 ja tällä kertaa käynti oli paljon nopeampi, sillä kaikki esitiedot olivat neuvolassa jo edellisen raskauden takia. 

Itkeä pillitin myös neuvolakäynnillä, vaikka miten koitin olla itkemättä. Tällä kertaa isimieskään ei ollut mukana, koska työ toisella paikkakunnalla ei mahdollistanut tätä. Kunpa olisi ollut, silloin tuskin olisin itkenyt niin paljon. Isimiehes on yleensä meistä enemmän sen tunteellinen höpsö, en minä. Onneksi kätilö oli ihana, eikä hätkähtänytkään tunteiluani, vaikka ajattelinkin heidän pian alkavan epäilemään henkistä terveyttäni.

Yritimme parhaamme olla innostumatta plussauksesta, mutta kyllähän sitä väkisinkin innostuu. Siksi alkuraskaus oli myös hermoja raastavan pitkän tuntuinen kaikkine menetyksen pelkoineen. Siksi päätimme mennä omakustanteiseen alkuraskauden ultraäänitutkimukseen, joka olikin pian ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen. Olihan se kallis, varsinkin kun jouduimme varaamaan ajan viikonlopulle, jotta isimieskin pääsi sinne mukaan. Jännitimme aivan valtavasti, mitä tuleman pitää. Helpotus oli aivan mieletön, suorastaan valtava, kun kohdusta löytyi viikkoja vastaava alkio, jonka sydän pamppaili säännöllisesti. Ehdottomasti käynti oli joka pennin arvoinen! En olisi pystynyt odottamaan tällä kertaa nt-ultraan asti tietoa siitä, kasvaako kohdussani tälläkään kertaa mitään. Nyt tietenkin saattoi alkaa jännittämään, eläisikö pieni papu nt-ultraan saakka, jolloin keskenmenon riski yhä edelleen pienenisi. Toki alkuraskauden ultraaja sanoi, että nyt kun sydänäänet oli kertaalleen kuultu, keskenmenon riski on jo pienempi.