Minustako äidiksi? osa 1


Olen niitä ihmisiä, joilla ei varsinaista vauvakuumetta ole koskaan ollut. Itseasiassa ensimmäiseen 25 vuoteen, olin täysin vakuuttunut siitä, etten ikinä halua omia biologisia lapsia. Liekö syy omat lapsuuden kokemukset vai mikä, mutta olin täysin tyytyväinen elämääni ilman lapsia. Oli kivaa, kun isimiehen kanssa saatiin vapaasti olla, tulla ja mennä, yhdessä tai erikseen, ilman turhaa vastuun taakkaa.

Lisäksi olin aina ollut sitä mieltä, että maailma on jo ylikansoitettu ja jos joskus haluaisimme lapsen, oli lapsia vailla hyviä vanhempia pilvin pimein. Ei oman lapsen tarvinnut olla biologinen lapsi, ollakseen tärkeä ja rakastettu meille. Toki ajattelen näin yhä edelleen. Mutta jossain kohtaa jokin myös muuttui.

Heinäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä kun jätimme yhteisymmärryksessä isimiehen kanssa e-pillerit tauolle. Ajattelimme, että sen hetki on nyt tai ei ikinä, vaikka meillä ei mitään varsinaista vauvakuumetta ollutkaan. Olimme kuitenkin rikastuttaneet toistemme elämää monilla unohtumattomilla (sekä myös ikävillä) muistoilla jo useamman vuoden kahdestaan. Olimme valmiita siirtymään seuraavalle tasolle. Ei haittaisi, jos meitä olisi kolme. Jos biologinen lapsi tulisi maailmaan, ei se estäisi meitä tulevaisuudessa adoptoimasta lapsia.

Olin kuitenkin jostain kummallisesta syystä täysin varma, etten pystyisi saamaan biologisia lapsia. En tiedä mistä tämä intuitio minuun oli tarttunut, mutta se oli kovin sitkeästi mielessäni. Eikä ensimmäiseen vuoteen ja 3kk tapahtunutkaan yhtään mitään sen suuntaistakaan, että olisin raskaana. Olin jo lähes varma, että intuitioni oli osunut oikeaan ja meille ei lasta suotaisi.


Lokakuussa 2016 kuitenkin kaikki muuttui. Kuukautiseni olivat erittäin kummalliset. Syytin asiasta tietenkin työstressiä, jota kieltämättä olikin aivan riittämiin. Kun kuitenkin rintani alkoivat kasvaa ja kipeytyä ja valtava väsymys yritti jyrätä minua alleen, päätin tehdä raskaustestin. Testiliuskaan pärähti kaksi kirkuvan punaista viivaa lähes välittömästi, kun testin kastoi. Mitä tämä nyt oli? Eihän se voinut olla? Vielä muutama testi, mutta kaikista sama lopputulos. Olin raskaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...